tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Quod scripsi, scripsi. Vale!

Nämä hetket ovat just niitä josta voi olla myöhemmin kiitollinen. Kärsivällisyyttä löytyy, mutta stressinsietokyky tarvitsee ikuisesti hiomista ja harjotusta on viime aikoina riittänyt, oh boy! Vaikka fiilis ei nyt varsinaisesti ole vielä parempi kuin eilen, on leuka nostettu ja katse jälleen korkealla.

Blogin pitämisen parhaita puolia on ehdottomasti ollut itsestä oppiminen sekä oman kehittymisen havainnointi erilaisissa asioissa menneen vuoden varrella. Jopa omiin ystäviin yhteyden pitäminen on joskus onnistunut kiireiden takia blogin kautta kätevämmin. Sanomattakin päivänselvää on tietysti, että päiväkirjana 28h/vrk-blogi on toiminut hienosti. Tuntuu hassulta, että monet ihmiset ovat seuranneet mun toilailuja hyvinkin läheltä, joista olen rustaillut tapahtumatarkasti ja paikkansapitävästi. Joskus mietityttää, että täällä jossakin bittiavaruudessa saattaa olla ihmisiä jotka tuntevat mut joiltain osin jopa paremmin kuin osa kavereistani. Anonymiteetti on luonut tiettyjä mahdollisuuksia.

Mitä sitten olen oppinut itsestäni tämän vuoden varrella? Kuka Lz todella on? Hmm, tähän ei taida suoraa vastausta ollakaan. Ensiksi tulee mieleen näkyvä piirre joka saattaisi pikaisesti ajateltuna määritellä mua paljonkin, iloinen, menevä partygirl, mutta tämän lisäksi pidän itseäni myös nuorena kunnianhimoisena naisena, joka haluaa saada selville itsestään uusia asioita, kuka ei halua tulla kategorisoiduksi tai jymähtää tietynlaiseen elämään liian pitkäksi aikaa. Rakastan uusia asioita, oppimista ja itsensä kehittämistä. Rakastan tilanteita jotka saavat sydämen hakkaamaan ilosta, kukapa ei? Läheiset ihmiset ovat elämäni ilo ja heistä ja heille ikuisesti kiitollinen. He ovat yhdessä se mikä antaa energiaa uudelle päivälle ja kannustaa olemaan parempi jokaisessa asiassa!

28h/vrk- blogi kokee tänään viimeisen päivityksensä ja nyt onkin tullut aika sanoa kaikille hei hei ja esittää kauniit kiitokset. Jatkan iloista ja itseironista linjaa, rämäpäisiä toilailuja, korkeammalle pyrkimistä ja oman prinssin metsästystä tästä lähin yksityisesti, jos vaikka joku kaunis päivä jopa lykästäisi. Onhan tää ollutkin menoa!

Lz

maanantaina, heinäkuuta 03, 2006

Raskas työ, raskaat huvit!

Oon niin kyllästynyt töihin yleisellä tasolla, niin väsynyt, niin stressantunut, niin huonolla tuulella ja siksi omalla lyhyellä vapaa-ajallani saamaton, että tekisi mieli mennä metsään kirkumaan ja skodimaan puita kuin kingien kingi Rane konsanaan. Liika on liikaa, mutta minkäs teet? Myös velvollisuudet on hoidettava ja ne tipahtaa postiluukusta valitettavasti jopa pirun kuukausi. Ainoa asia jossa taidan olla hyvä, on vaarallisien noidankehien kehitteleminen itselle! :D Noinkohan elokuussa koittava kahden viikon loma riittänee tämän nollaamiseksi? Saanen epäillä.

Pidennetty viikonloppu meni niin juhlavissa ja railakkaissa merkeissä että ei ole taas moista pitkään aikaan nähty. Vanha sanonta "Raskas työ, raskaat huvit" pitää mielestäni todella paikkansa, sillä uskon vilpittömästi että rauhallisemmalla meinigillä en olisi pystynyt karistamaan harteille kerääntynyttä työpainetta. Vaikka univelkaakin - ainakin teoreettisesti - kertyi jumalaton määrä, sunnuntaina olo oli pikemminkin rentoutunut ja pirteä kuin väsynyt. Nyt kömmin peiton alle ettei sorvin ääressä oleminen pääsisi huomenna unohtumaan.

sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2006

Torch the porch

Täytyy todella muistaa aina olla varovainen mitä toivoo. Vaikka valinta oli tietoinen lähteä pienellä porukalla rauhoittumaan Helsingin hulinasta ja karistamaan stressit, toivoin salaa jotain ylläri-meininkiä. Menomatkalla siiderit avattua otettiin Anskun kanssa juhannusruuhkasta kaikki ilo irti ja yytsittiin toiveikkaina viereisen kaistan autoista kaikki hotsit komistukset. Niin pikku-suolaiset kuin vanhemmatkin uroot piti bongata myös tsaikkapausseilla!

Perillä perjantai sujuikin iloisissa juhlatunnelmissa kunnes kohtalo päätti pitää perinteistä kiinni. Dramaattisen käännöksen tapahtumat saivat aamuyöllä kun mukana ollut uusi tuttavuus Herra Kalastaja päätti lähteä humalassa ja vihaisena vesille useiksi tunneiksi. Pahinta peläten hän tuli kuitenkin jo aikaisin aamulla herättelemään Anskun ja mut pirtsakkana tyttöjen mökistä. Asia oli kuitenkin astetta synkempi, yöllä kaikkien nukkuessa päärakennuksen edusta oli palanut poroksi! Totesin unenpöpperössä, että huono läppä ja käänsin kylkeä. Noustessani myöhemmin sängystä ja hoiperrettuani toiselle mökille totesin ilmoitetun asian valitettavasti pitävän paikkansa. What the hell happened?! Pojat olivat hoitaneet sammutustyöt sillä aikaa kun me olimme nukkuneet makeasti ja turvassa liekeiltä. Klassikkona tunnetun keskikesän saunapalon sijaan olimme siis polttaneet kesämökin ison ja puisen terassin. Palon syy jäänee arvoitukseksi. Järkyttävien tapahtumien takia en ole varma onko täysin soveliasta sanoa, että nautin kuitenkin reissun (miltein) joka hetkestä!

Hyttysenpuremia on scorattu kymmeniä ja darratkin hoitui jokaiselle. Huonovointisen paluumatkan kohokohta oli Jyväskylä, missä selkeästi vain kuhisee komeita miehiä, nams! Helsinkiin saavuttaessa olo parantui ja epäilenkin että se johtui ainoastaan ilmansaastevieroitusoireista. Huomenna palataan arkeen ja herätyskello muistuttaa asiasta klo. 06.00. Argh.

Juhannus vuosi sitten!

torstaina, kesäkuuta 22, 2006

Liput salkoihin, se on suvi nyt!

Vuodatettuani eilen kotipuolessa kaikki työmaailman murheet, ei paljon sympatiaa tippunut. Sen sijaan sain kuulla kehotuksen miettiä onko nyt oikeasti vikaa mussa vai työpaikassa. Ei kuulemma muissakaan ammateissa tanssita ruusuilla joka päivä. Ai ei vai? Tell me something I don't already know! Jos **tuttaa niin **tuttaa, oli syy mikä hyvänsä. On mullakin varsinainen tukitiimi takana. Hih!

Mutta nyt aurinkoisempii aiheisiin. Tänään lähden iloisin mielin ja suu vaahdoten kavereiden kanssa keskikesän suurta juhlaa Juhannusta viettämään Keski-Suomeen! Jo tänään aion korkata siiderin, saunoa ja nauraa stressin luomat rästit takaisin. Toivon kaikille oikein rentouttavaa ja kaunista juhannusta koko sydämestäni! Heipparallaa puput ja palaillaan kun krapulat on ansaittu!

"Arkityönsä väki lopettaa, kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa, kunhan yöhyt ennättää.
Sielläpä silloin ne laulut soivat, suuret, pienet kun karkeloivat.
Räiskyellen kokko palavi, kesäyöhön sammuvi".
Juhannus
Meininkiä tasan vuosi sitten!

keskiviikkona, kesäkuuta 21, 2006

Se olisi elämää!

Paska päivä, mutta tulihan tehtyä. (Pahoittelen rumaa kielenkäyttöäni!) Voisin taas vaihteeksi vaihtaa alaa. Jos ketään nyt enemmän sattuisi asia kiinnostamaan, jota epäilen, voisi toki kerrata viime torstain tarinat, mutta eiköhän asian ydin tule yhdellä lauseella aika selväksi. Mulla menee kaikki kauniit päivät ohi, kun hankin henkilökohtaisen mustan pilven pääni ylle. Lomalla en aio tehdä yhtään mitään. Makaan 24/7 rannalla, säästä viis. Joku kaunis mies voisi tuoda mulle pyyhkeen viereen ruokaa ja kääntää mua välillä makuuhaavojen estämiseksi.

Meininkiä tasan vuosi sitten!

sunnuntaina, kesäkuuta 18, 2006

Hurricane survivor

Perjantaina lähdin aurinkoisemmin kuin pitkään aikaan töistä! Vaikka duuni oli uuvuttanut, tunsin itseni älyttömän energiseksi, enkä voinut kieltäytyä Anskun ja Mikon kutsusta lähteä juomaan siideriä veden äärelle. Paria Strongbow:ta nautiskellessa kauniissa auringon laskussa kaverit soitteli, eikä kulunut kuin hetki kun kunnon party crew oli jo koossa ja valmiina valloittamaan Helsingin yö!



Röntistyminen on kuitenkin käsittämätöntä?! Lähdin himasta radalle tuntien itseni sillä kertaa erityisen hyvän näköiseksi, kuitenkin kotiin päästessä peilikin säröili mut nähdessään. Mitä tapahtui? Oliko kova vastatuuli kotiin kävellessä? Vai syyttääkö tanssilattiaa? Uusi ilmiö tää ei ole, koska jossain määrinhän esimerkiksi ripsivärit saatta varista illan aikana, joka on normaalia, mutta tää oli kyllä varsinainen Kodak-moment. Hrrr... Ens kerralla käytän ne kaksi tuntia johokin muuhun kuin turhaan hiusten kihartamiseen. *hih*

Kaikesta huolimatta oli loistava ilta ja toosi kivaa. Kiitokset kaikille!

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006

Huhh!

Hyvästit hetkeksi verelle, hielle ja hermoromahduksille! Vihdoin voi huokaista helpotuksesta kun raskasta työviikkoa voi enää katsoa vain taakse. Erityisen mukavan alun viikonloppu sai loppuun lyödyillä juhannus-suunnitelmilla. Kuppi meinasikin jo mennä vinoon iän ikuisella vehtaamisella, tiedossa on leppoisaa mökkeilyä, saunomista, järvessä uintia ja ennen kaikkea loistavaa seuraa - en malta odottaa!

Silmäilin elisen bloggauksen tänään uusin silmin ja se oli.. noh.. melko radikaali. Sain eilen vihdoin myöhästyneen kirjallisen työharjoitteluni arvioinnin. Erinomaisen kaksi sivua pitkän tekstin loppukaneetti: "Suhtaudut hyvin kriittisesti työhösi ja toimintaasi. Kaikkea ei voi alussa osata, ole armollinen itsellesi. Työ sujuu hienosti ja pärjäät jo erinomaisen hyvin!". Miksi mulle ei annettu tota luettavaksi vähän aikasemmin, että olisin välttynyt lannistuneelta torkahtamiselta siiderituopin eteen??

Meininkiä tasan vuosi sitten!