keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2005

Jälkiviisautta

Tänään oli odotettu ja ehkä pelättykin päivä koulussa. Päivän aiheena oli harjoitella iv-kanyylin laittoa kädenselkään pareittain ja tuntien meidän luokan.. no joo, jätänpä sanomatta!

Valmistauduin fiksuna tyttönä heti aamusta koitokseen, laittamalla puudutuslaastarit (varmuuden vuoksi kumpaankin) kädenselkään. "Kovahermoisimmilla" tämä kirvoitti aamulla pienet hymyt suunpieliin. Mulla ei ole mitään ongelmaa pistellä toisia ihmisiä, mutta mitä tulee siihen, että mun ihon alle kajotaan erinäköisillä piikeillä ja kanyyleillä harjoitusmielessä, olen 100% kusihousu. Puolustuksena tämä ei toiminut.

Kuivaharjoittelin neuloilla koko alkutunnin ja kyttäsin tarkkaan kun muut pistivät. Onhan parhainta oppia toisten virheistä! Kun vuoroni koitti kanyloida, opettajan pienellä assauksella onnistuin hienosti. Itsetuntoni nousi huimaa vauhtia kun "kovahermoiset" ryssivät vieressä kertatoisensa jälkeen, puhkaisten toistensa suonet. Voitontunne väljähtyi kuitenkin nopeasti kun ymmärsin, että nyt on SE hetki olla itse potilaan roolissa.

Tässä vaiheessa puudutusta ei tietenkään ollut enää jäljellä kun olin poistanut laaastarit heti tuntien alussa, prkl! En ole edes tiennyt että varpaat ja kämmenet voivat hikoilla niin paljon kuin ne tekivät. Sain psyykattua itseni tilaan, jossa olisin varmasti palästynyt höyhenen kosketustakin. Tuloksena parini alkoi jo epäillä rehellisyyttäni vastatessani myöntävästi, kun hän kysyi "Ootsä nyt ihan varma et sua saa pistää?".

Itse toimenpide oli nopeasti ohi ja parini onnistui taitavasti ujuttamaan muoviputken suoneeni. Kaikki hermoilu oli turhaa tämän takia. Ehkä muistan sen seuraavalla kerralla.

Eikä se nyt niin paljon edes sattunut!

1 Comments:

At 5.4.05, Blogger pt said...

Hhrrrr.. nyt nousi karvat pystyyn.
Juu, mä taidan pysyä jatkossakin sosiologian parissa.. kaukana piikeistä!

 

Lähetä kommentti

<< Home