torstaina, elokuuta 25, 2005

It takes two to tango

tyttö #1
tyttö #2
poika

Tytöt ovat pitkältä ajalta hyviä ystäviä keskenään.
Tyttö #1 ja poika ovat aikaa x sitten eronnut pari
Poika ilmoittaa tyttö #1:lle seurustelevansa tyttö #2:en kanssa. He ovat olleet yhdessä n. edellisen suhteen lopusta lähtien.

Meinasin pudota tuolilta saadessani tekstiviestin, mikä laittoi pohtimaan ihmissuhteita. Jos ihastuu tai jopa rakastuu, onko väärin toimia tunteiden vietävänä jos tulilinjalla on esimerkiksi läheinen ystävyys? Niin harvinaista kun suhteen syntyminen onkin (perustuu omaan empiiriseen tutkimukseeni), onko silti oikein unohtaa omat ystävät, moraali ja ne kirjoittamattomat säännöt, missä tuomitaan kavereiden miehiin ja ex-miehiin sekaantuminen, puhumattakaan lähes välittömästi eron jälkeen..? Vai ajattelenko liian kapeasti tai jopa tuomitsevasti tapahtunutta? Välttämätön totuushan on, että jos ei hetkeen ja mahdollisuuksiin tartu, voi päätyä odottamaan sitä oikeaa ikuisiksi ajoiksi.

12 Comments:

At 25.8.05, Blogger Lz said...

Haluaisin suhtautua asiaan täysin neutraalisti, eihän asia edes mulle kuulu -mutta olen huomannut sen olevan hyvin vaikeaa. En tiedä mitä ja miten mun pitäis asiasta ajatella! Huh, nyt tarvitaan mielipiteitä ja kokemuksen syvältä kumpuavaa rinta-ääntä! Hjälp.

 
At 25.8.05, Blogger sea said...

Mää sanosin ettei kaverin ex:n kosketa ellei kaverilta ole kysytty ensin ja sillonkin pitää olla aikaa välissä. Vaan toiset sanoo sen olevan nipottamista.

 
At 25.8.05, Blogger Lz said...

Ajatus siitä että pitäisi kysyä lupa saada rakastaa, tuntuu jotenkin hassulta, mutta tämä pieni teko voisi olla merkittävä. Kuulostaa reilulta peliltä Elinaa..

 
At 25.8.05, Anonymous T said...

Mun mielestä asiasta olis voinut ilmottaa sillon kun se alko ja olla rehellinen. Eihän ihastumiselle voi välttämättä mitään. Mutta tollanen parin kuukauden kusetus asiasta pistää kyllä vääntelemään vatsanpohjasta ilkeesti.

 
At 25.8.05, Anonymous tyttö#2 said...

Mitä jos taisteli tunteita vastaan viimeiseen asti ettei satuttaisi toista ja kun kävi selväksi, ettei se ole vaihtoehto, vaan edessä on vain ystävän kannalta huonompia tai vielä huonompia valintoja, oli pakko yrittää tehdä sen mikä on vähiten väärin? Mitä jos halusi antaa toiselle mahdollisuuden selvitä pahimmasta eron aiheuttamasta surusta, koska kertominen heti kun tunteet tulivat olisi ollut toiselle vielä tuskallisempaa ja lähinnä omaa synninpäästöä ennemmin kuin toisen hyvinvoinnin ajattelemista. Ei että olisi edes oikeutta kertoa oma puolensa tarinasta, on siihen liian alhainen maan matonen naisten kilometrin paksun kirjoittamattoman koodiston mukaan. Ei tarvitse ymmärtää ja saa vihata, en syytä siitä. Sanasen vain tahtoi hän sanoa.

 
At 25.8.05, Anonymous tyttö#1 said...

yksi vaihtoehto olisi ollut se kivuton. Kaikki vaihtoehdot eivät siis ollut niitä huonoja. Edelleen, ystävät eivät potki jo valmiiksi maassa makaavia ystäviään, vaan auttavat ylös. Et siis tainnut koskaan ystäväni ollakkaan.

 
At 25.8.05, Anonymous Ulkopuolinen vierailija said...

Aikuinen nainen mä oon... tulin sattumalta lukeneeksi päivän tekstin. Ymmärsin ensin että kyseessä on murrosikäinen pariskunta (+-15v), jolloin tapahtuma olisi jollain tavalla ymmärrettävää tunne-elämän alkutaipaleella. Sain lopulta käsityksen että kyseessä onkin aikuiset ihmiset. Vanhojen ystävien on helppo manipuloida (ehkä liian voimakas sana) itsensä olkapääksi pojalle. En kutsuisi tätä reiluksi peliksi edes miestä kohtaan, puhumattakaan ex-tyttöystävästä. Missä onkaan nykypäivän kaiken kestävä tosiystävyys naisten keskuudessa? Useamman vuosikymmenen kokemus elämästä ei auta ymmärtämään ko. "ystävyyttä".

 
At 25.8.05, Anonymous Chica said...

Kundilla aivot jalkojen välissä ja mimmiä kutittaa. Muhahahahaa!!

 
At 25.8.05, Blogger Lz said...

"Onni on jokaisen henkilökohtainen tila ja joskus omaan onneen tarttuminen merkitsee sitä, että on suunnattava katseensa pois päin joistain asioista tai ihmisistä, vaikkei haluaisi."
eräs lehtikolumni

Todellisen saavutetun onnen voi mitata vasta pölyn laskeuduttua. Liekkien jäljiltä jää kuitenkin jäljelle yleensä vain tuhkaa. Jos alta löytyy kuin löytyykin todellinen onni, on saavutettu kaivattu tavoite ja on syytäkin olla tyytyväinen. :) Mielestäni onnea saa tavoitella, mutta on järkevää ja fiksua olla kaukonäköinen ja punnita tavoitteen hinta. Ystävyys on mittaamatonta.

 
At 25.8.05, Blogger t said...

"Missä onkaan nykypäivän kaiken kestävä tosiystävyys naisten keskuudessa?"

sitä mietin myös minä. mielestäni rakkaiden ystävien elämänkumppaneita ei voi edes nähdä minään vaihtoehtoina, seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostavina miehinä.

tuntuu aika kohtuuttomalta menettää yhtäaikaa sekä poikaystävä että vanha ystävä.

.s.

 
At 25.8.05, Anonymous Sinkkumiehen maailma said...

Onhan tuo aika julmaa, varsinkin jos asian paljastaa heti tyttö #1:n ja pojan eron jälkeen. Varmaan tulee väkisinkin siinä olotilassa mieleen, että oliko peliä jo ennen eroa. Tuntisin itseni aika petetyksi ja loukatuksi, jos kumppanin lisäksi hyvä ystäväni olisi sotkeutunut asiaan.

Vaikka seurustelu alkaisi vasta myöhemminkin, niin kyllä se mielestäni aiheuttaisi väkisinkin jotain skismaa. Eli sinkkumies sanoo kyseiselle toiminnalle no no! Tämä on tietysti yleistystä ja tapauksia on erilaisia.

 
At 29.8.05, Anonymous kettu ja rotta said...

omasta kokemuksesta meni kaksi vuotta kunnes sanottiin: perkele; ne on just sellasii..muistoja.
(ja tässä välissähän poika onkin jo ehtinyt pariutua tyttö#1:sen kaverin (ei ystävän) kanssa ;) )

 

Lähetä kommentti

<< Home