torstaina, syyskuuta 01, 2005

Rehellisyydestä torut

Eiliset treffit meni huonosti. Vaikka mulle usein käykin niin, että huomatessani pojan todella olevan kiinnostunut, meneten saman tien oman mielenkiintoni, on uutta että seuraavana päivänä saa haukut niskaansa.

Tapasin siis Ollin, 28v miehen, jota aiemmin olen kutsunut mm. nimellä virtuaalipoikaystävä. Olin kerennyt muodostamaan hänestä mielikuvan joka valitettavasti ei vastannut todellisuutta. Mukava tämä kuitenkin oli, iloinen, huumorintajuinen, kohtelias ja sosiaalinen. Muodikaskin vielä! Estetiikalla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä ns. kemioiden kanssa, toisin kuin Olli tänään tekstiviestissään epäili. Kuitenkin koettuani Martinin kanssa todellisen täpinän treffeillä, olen vakuuttunut että Olli on poikaystävä-kategoriassa kohdallani ainoastaan ajan tuhlausta.

Onpahan tullut sitten internet-treffitkin koettua! Tullessani eilen kotiin leffateatterista, ensimmäisenä tekona poistin seuranhaku ilmoitukseni. Inhoan treffejä ja jännitän kohtuuttomasti, enkä tuolloin kaipaa lisästressiä siitä ketäköhän olen edes tapaamassa. Netti-profiilit voivat todella olla hyvin harhaan johtavia. Useimmat ihmisistä ovat erittäin eteviä promotoimaan itseään sekä verbaalisesti että visuaalisesti tarkasti valituin kuvin. Harvemmin ihmiset todellisuudessa ovat kuitenkaan niin viehettäviä kuin antavat ymmärtää.

Kerrottuani treffikumppanilleni kohteliaasti ettei tämä välttämättä johda mihinkään, sain useita hieman aiheettomia tekstiviestejä. Tässä pari:

"Harmi juttu, että oli todellisuudessa niin kammottava että sun kiinnostus lopahti. Tunnen itseni riittämättömäksi, toisarvoiseksi, loukatuksi ja pettyneeksi. Hyin vedit silti roolisi loppuun. Kiitos siitä. Parempi olisi ollut jos olisit ottanut heti juoksut kun näit mut."
"Kerro rehellisesti monetko pakit olet elämäsi aikana saanut ihmiseltä josta todella olet välittänyt. Veikkaan ettet monelta. Et tajua miltä tuntuu."

Tähän en enää vastannut mitään. Tekstarit heijastavat mielestäni lapsellisuutta, huonoa itsetuntoa ja ehkä jopa hieman fanaattisuutta. Viimeistään tekstiviestit saatuani, olin vakuuttunut etten enää halua nähdä häntä uudestaan. Olipahan kokemus!
Pidän todennäköisenpänä että tapaan herra Oikean jalkakäytävällä kuin internetissä. Ja vaikka Helsingin baarit eivät ole parhaita paikkoja tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia, onpahan mies ainakin hetken aikaa viehettänyt livenä.

6 Comments:

At 31.8.05, Anonymous anikki said...

Ymmärtäisin tuommoiset tekstarit jos olisitte jo tapailleet jonkin aikaa. Hui, pelottavaa tekstailua! "olli" oli nähtävästi tehnyt susta sellasen superruusuisen mielikuvan ja rakastunut siihen... eikä ehkä ajatellut että ihminen on kirjallisesti erilainen kuin livenä. Mutta niinhän se on.
Kuinka moni meistä on unelmoinut toisen ihmisen aivan toisenlaiseksi kuin mitä hän todellisuudessa on? KAIKKI me ollaan niin tehty. Ja sitten taas tavatessa yritetään laittaa se ihminen siihen oman unelman muottiin - toiset pystyvät niin tekemään, toiset eivät. Olli nähtävästi pystyi.
Ja hyvä Lz että uskalsit kokeilla nettitreffejä. Voit ainakin sanoa käyneesi sellaisilla!
ps. Ruoka oli tosi hyvää, jäit paljosta paitsi ;)

 
At 31.8.05, Anonymous Sinkkumiehen maailma said...

Tämän perusteella voi sanoa, että onneksi me ei käyty nettitreffeillä :)

No asiaan, olen samaa mieltä siitä, että suhteellisuudentaju on kaverilla hämärtynyt, jos tuntee yksien treffien jälkeen itsensä katkeraksi ja petetyksi. Ymmärrän kyllä tietyn tasoisen pettymyksen, mutta silti.

Pakko myöntää, että olen itse tehnyt vastaavaa, tosin olin 17v ja tyttö kehen olin ihastunut oli antavinaan selviä kiinnostuksen merkkejä. Nykyään on paljon realistisempi näiden asioiden suhteen. Miehet kuitenkin osaavat draaman jalon taidon.

Tsemppiä kuitenkin muille tuleville treffeille!

 
At 31.8.05, Blogger Lz said...

Kiitos Stadin sinkku! Ja stemppiä ullekin. Jatka säkin tulevien laspsiesi äidin tiirailemista (registered) mielummin baareissa! :D

 
At 31.8.05, Anonymous Anonyymi said...

Noin noilla nettitreffeillä voi käydä... Ymmärrän kyllä miestäkin, mukava, seksikäs tyttö antaa pakit, kova paikka. Kuitenkin miesten täytyisi ymmärtää koska on naisen tason alapuolella ja hyväksyä se. Tsemppiä kuitenkin miehen etsintään.

 
At 31.8.05, Anonymous Sinkkumiehen maailma said...

Äääh, ei baareista löydä potentiaalisia kumppaneita. Mieluummin yritän vaikka bongata blogittavia hoitsuja. Koskaan sekään ei tuottanut tulosta, pitää alkaa hengailemaan kahviloissa, kirjastoissa ja kaverin kaverin bileissä.

 
At 31.8.05, Blogger Lz said...

Istuin eilen serkkuni kanssa yhdellä ja totesimme saman- ei auta muuta kuin tunkea tuttujen bileisiin jossa tapaa paljon uusia ihmisiä. Kemut muualla kuin baarissa on kuitenkin aina vähän intiimimpi ympäristö kuin ravintola! Sitäpaitsi mikäs sen parempaa kuin hyvät nostalgist kotibileet?! ;D

 

Lähetä kommentti

<< Home