tiistaina, elokuuta 30, 2005

Ymmärtämättä jäänyt koulun dialektiikka

Koulu alkoi. Ja mahdollisimman raskaasti. Vaikka päivä starttasi vasta klo. 12.30, neljä tuntia hoitotyön kehittämistä filosofisesta näkökulmasta puuduttaa nopeasti kenet tahansa, huolimatta siitä onko loma takana vai ei. Positiivisen tuulahduksen toi koulukaverit joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Kaikissa oli jotain muutosta tapahtunut ja Johannakin tuli lapsensa kanssa käymään koululla. Että sekin on jo iso jöötti, viimeksi näin kevättalvella vaan korkealla pömpöttävän vatsan!

Aamulla hypin riemusta, koska pystyin sanomaan pitkästymiselle hyvästit. Hymy hyytyi nopeasti kun törmäsin uusien tilojen mukana ilmeisesti tulleisiin uusiin käytäntöihin. Ihan kun en jo aikaisemmin olisi kapinoinut vastaan liiallista opiskelijan ajamista itseohjautuvuuteen, nyt opettajat ovat lukinneet itsensä neljänteen kerrokseen, eikä vastauksia kysymyksiin saa muutakuin varaamalla sähköpostilla ajan tapaamiseen. Vaatikohan ne tavatessa Kela-korttiakin?

Oon jo muutenkin ihan sekaisin opinnäytetyön aloittamisesta. Lähes kukaan vuosikurssilaisista ei tiedä miten käytännössä projekti tulisi aloittaa, päät ovat vaan täynnä teoreettista höpinää ja uhkailuja deadline:sta. Ainiin, "Muistakaa nyt totutella tähän itseohjautuvuuteen!". Ja hyvä hoitotyön kehittäminen-kurssin opettaja, missä on tällä kertaa peräänkuuluttamasi hermeneuttinen, ymmärtävä ote?!

Mieltä ei ole nostattanut uusi käytäntö myös siitä, että jos kaksi tenttiä on yhdistetty ajan säästämiseksi, on myös kummatkin uusittava jos vain toinen palautetaan hylättynä. Reilua peliä! Kysyn vaan kukahan tässä nyt on konvergentin ja kuka divergentin ajattelutavan edustaja? SAAAtana.