maanantaina, syyskuuta 05, 2005

Menneet ovat menneitä

Oon jo jonkun aikaa surkutellut omia virheitäni, etenkin mitä tulee viimeisinpään poikaystävääni. (Tätä sinkkuelämää on kestänyt jo niiiin kauan!) Vaikka suhteen kokoon kuivuminen tulee varmasti harmittamaan vastaisuudessakin, oon tajunnut että se on vaan ajantuhlausta ja resurssien väärinkäyttöä. Kovin monimutkaista ei tämän ymmärtäminen ole ollut, mutta aikaa se on vienyt. Ehkä se on ollut myös tahdonkysymys?

Viimeistään nyt on selvää kuinka harvoin sitä tapaa niin ihania ihmisiä. Moinen tyriminen todella ottaa päähän, toiseen kun ei voi pitää enää yhteyttä. Tai voisi, mutta esim. puhelinsoitto hänelle viimeistään vihjailisi järkyttävästä epätoivoisuudesta, olisi nimittäin huonoin valhe ikinä toitottaa itselle, että tekisin sen vain kaverina. Ja pöh!

Vaikka "Hiltunen" olisi mulle nyt täydellinen, ei hän ollut sitä tuolloin kun hän oli saatavilla. Tämä siis oikeuttaa toimintani, elämäntilanteeni oli muutenkin haasteellinen. Enkä sitäpaitsi pidä omien päätöksieni kyseenalaistamisesta -en muiden tai itsenikään taholta- etenkään jälkeenpäin. Toimintatapa/ratkaisu minkä tein, oli siis noina hetkinä paras. Miehessä ei ollut mitään vikaa, mutta tapasimme väärään aikaan pidemmälle kantavan, tasapainoisen suhteen kannalta.

Huolimatta siitä, että annoin hänen luisua käsistäni, on vaan pakko yrittää ymmärtää omia tekoja ja myös kunnioittaa niitä, ihan samalla tavalla kun ne olisi ollut jonkun kanssaihmisen. Usein ymmärrystäni riittääkin heille enemmän kuin itselle.
Vaikka tämä on vaan ihan tällainen pikkuasia monien merkittävämpien joukossa, koin tämän yhtäkkiä hyvin silmiä avaavana näkökulmana. Olen taas yhden askelen lähempänä olla sujut itseni kanssa. Ehkä "virheeni" eivät ole ollut virheitä lainkaan!

1 Comments:

At 5.9.05, Blogger Lz said...

Nyt näyttää siltä että syystä x postauksesta jää kuvan yläpuolella osa tekstiä näkymättä. Jos sivua rullaa alaspäin ja takaisin ylös teksti näkyy. Strange!

 

Lähetä kommentti

<< Home