lauantaina, lokakuuta 01, 2005

Seasonal Affective Disorder = SAD

Monet kaverit ovat tuntuneet hävinneen jonnekin syksyn pimeyteen, syynä kaikilla on varmaan koulu- ja työkiireet. Niitähän tähän aikaan kaikilla riittää. Enkä ole varmasti ainoa kehen vaikuttaa viilenevät ilmat ja lyhenevät päivät. Toisaalta olen ollut pitkästä aikaa kiitettävästi yhteydessä ystäviin mitä ei syystä tai toisesta tule liian usein nähtyä, mm. Janette, Maija, Rebeccah, Sanna, Emilia ja Charlotta kuuluvat heihin. No onhan tätä sosiaalista elämää edes vähän jäljellä..

Nyt kyllä vähän ahdistaa, tai itseasiassa on jo ahistanut vähän aikaa. Oon aika vakuuttunut että tää on nyt juuri sitä surullisen kuuluisaa kaamosmasennusta. Nukuttaa ihan kohtuuttomasti ja tekis mieli syödä vaan suklaata. Kaikki asiat kiukuttaa enkä saa mitään aikaseksi. Ja sepäs kismittää vielä enemmän. -Enemmän!
Valitettavasti rakkaat perheenjäsenet ovat joutuneet jälleen kerran tiuskimiseni kohteeksi. Tuntuu ettei voi kontrolloida mitään, inhottavaa. Ja taas ottaa aivoon. Ugh, mikä noidankehä.

5 Comments:

At 1.10.05, Anonymous Tia said...

Kiitos kukkalähetyksestä! Kerrankin heräs puhelimen surinaan mielellään :) Upeanihanankaunis kimppu... Kyllä kelpaa :D

 
At 1.10.05, Blogger Lz said...

You're very welcome, Sugar! :D Paljon Onnea 30 vuoden edestä!

 
At 1.10.05, Anonymous Tia said...

Onneks on vielä 10 päivää nuoruutta elettävänä :D

 
At 3.10.05, Blogger justsopivasti said...

Voimia sinne silmäniskun kera.

 
At 3.10.05, Blogger Lz said...

Chears, mate!

 

Lähetä kommentti

<< Home