torstaina, kesäkuuta 15, 2006

Lost

Perustuvatko urani alkutaipaleen täysin nappiin menneet päivät puhtaasti satunnaisteoriaan? Ainakin ne ovat harvinaisia ja jälleen kerran olen vakuuttanut hetkeksi itseni vaihtamaan alaa. Ilmeisesti lahjakkuuteni pääsisi oikeuksiin ainoastaan jos ammattini olisi seinän pystyssä pitelijä. Oppiminen voi joskus sattua ihan helvetisti. Erityisesti aamut ovat mulle äärimmäisen sähläys-altista aikaa, mutta onneksi näin on ilmeisesti myös eräiden muidenkin työntekijöiden kohdalla. Kun hommat alkaa alusta lähtien mennä mönkään, all hope is lost. Nähtäväksi jää onko epätoivoinen äänensävyni muuttunut lainkaan elokuussa kun tutuksi tulleet hommat lähenee loppuaan! Yksi asia on kuitenkin varmaa, hyvän työpäivän tekee yhteistyökykyinen ja joustava leikkaustiimi.

Tauolla tosissani toivoin, että joku ripustaisi myllyn kiven kaulaani ja tiputtaisi merten syvyyksiin päästäen mut kärsimyksistäni. En voinut olla tekstaamatta ystäville että nyt olisi aihetta vetästä tehokkaat ilta-päkät (elikäs kevyehköt iltapäivä-kännit), mikäli selviäisin vielä loppupäivästä. Ei mulla taas vahvasti mene. Sen pidemmittä vuodatuksitta, nyt keskityn enään juomaan lyhyeksi jäänyttä lounastani kesäterassilla.

Meininkiä tasan vuosi sitten!